torstai 25. joulukuuta 2008

Uutisia!

Ja oikein hyviä uutisia ovatkin, kodikkaita ellen sanoisi.

Debi sai oman hyvän kodin! Uusi koti sijaitsee täällä Lappeenrannassa ja Debillä on siellä kavereina kaksi kissaa, Gerda ja Lyyra. Kaikki on mennyt kuulemma tosi hyvin - Niin hyvin että siellä on uskallettu hypätä jo sänkyyn nukkumaseuraksi. Hyvä Depsukka! Terkkuja sinne meiltä kaikilta.

(Mossea ensin vähän kummastutti toisen kamun häipyminen mutta onhan sillä onneksi tuo tuttu rinsessansa Iines.)

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

"Mikä vieras kissa täällä on ja miksi se on niin vihainen?!"

Jonkin aikaa sitten ajattelin pitkästä aikaa testata netistä löytyvien kissaäänien vaikutusta noihin. Olen niillä aikaisemmin "viihdyttänyt" vain Iinestä ja Mossea, Debiä siis en. No, olipahan viihdettä kertakaikkiaan. Sitä olisi tietysti voinut valita ajankohdan vähän paremmin, eikä niin että kattilat ovat päivänokosilla kuka missäkin... Sillä sekunnilla kun ensimmäinen kissakarjaisu kantautui kaiuttimista, Debi pomppasi säikähtäneenä verhon takaa lattialle. Iines näytti ainoastaan hämmentyneeltä ja Mosse tuli kiertelemään tietokoneen ympärille kiinnostuneena, niin kuin aiemminkin.

Tämän jälkeen Debi kyykötti olohuoneen pöydän alla loppupäivän eikä suostunut tulemaan pois edes herkuilla houkutellen. Ja kun se viimein uskalsi lähteä liikkeelle, se kierteli joka nurkan läpi etsien jotain vierasta otusta. Se vaikutti luulevan että tämä outo rääkyjä on suuttunut nimenomaan sille. Voi raasua kun joutui höselön emännän päähänpiston uhriksi.

Tässä linkki, suosittelen olemaan soittamatta ensimmäisiä "angry"- nimettyjä ääniä ensimmäisenä... ;)
http://www.pawsonline.info/feline_sounds.htm

maanantai 17. marraskuuta 2008

Lojaali kaveri osa 2.

Nyt on jäänyt Debin totutukset ja extra-huomioimiset vähemmälle kun Mosse meni ja sairastui. Mutta nyt homma jatkuu kun kaveri on taas takaisin raiteillaan.

Mossella oli tosiaan vatsa-/suolistotulehdus johon se sai vatsan suoja-ainetta (Promaxia) ja Kefavet- antibiootit. Huoli oli kova, kun juro mutta leikkisä mörökölli olikin yhtäkkiä apaattinen ja ruokahaluton. Ihmiset jotka ei Mossea tunne kunnolla eivät varmaan olisi huomanneet mitään muutosta koska Mosse on tuttujen ihmisten kanssa ihan erilainen. (no, kaipa aika monikin kissa on)
Mosse siis lähinnä nukkui (ja oksenteli) ja tavoistaan poiketen Debikin vain lekotteli kaiken aikaa. Välillä se kävi hienotunteisesti nuuhkuttelemassa sairastavaa kamua ja pälyili ympärilleen josko löytyis jotain kiinnostavaa aktiviteettia, mutta tuli siihen tulokseen että koisitaan nyt sitten kaikki.

Onneksi Debi ja Iines säilyivät silti terveinä. Mietin kyllä että Debiä on varmasti todella helppo lääkitä sillä se on niin perso ruoalle etten vaan pysty uskomaan että mikään lääke jää syömättä jos sen piilottaa sapuskan joukkoon. Maitohappobakteerivalmisteella kyllästettyä piimää se olisi latkinut varmaan litran ja meinasipa tuo popsia jopa Mossen antibiootinkin.

Nyt kattimaakarit viettää taas normaalia arkea, eikä Debin tarvitse enää katsella kauhistuneena kun runnon sen vastaanhangoittelevalle lajitoverille pilleriä naamaan :D

P.S Eiks ole ihanat nuo viehkeän punaruskeat viirut Debin silmäkulmissa!

tiistai 4. marraskuuta 2008

Lojaali kaveri

Vaikka Iines onkin lätkinyt välillä tiheästikin Debuskaa kuonoon niin se puolusti silti naarasrintamaa kiihkeästi kun röyhkeä karju alkoi sikailemaan. Muistaakseni olen jo aiemmin maininnut Mossen tavasta härkkiä ja runtata tyttökissoja välillä niin tarmokkaasti että tytsyiltä palaa käpy... No taas kerran Iines lekotteli säkkituolissa unisena ja Mosse tuli uhmakkaasti puhisemaan ja hyökkimään sen ympärille. Nopeasti tilanne meni kipakaksi painimiseksi ja tilanteeseen tyytymätön Iines alkoi sähistä koska Mossella oli auttamattomasti ylivalta. Debi oli sillä aikaa hiipinyt Mossen taakse. Ensin se tyytyi tuijottamaan silmät ymmyrkäisin tilannetta kunnes veti ässän hihasta ja puraisi Mossea perseeseen. Tilanne laukesi siihen. Niin sitä pitää!

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Pahoittelen raportointikatkosta jälleen kerran!

Lasten kyläily meni oikein hyvin, minä se taas vaan turhia hermoilin. Itse asiassa muksut katsoivat hämmästyneinä Debiä ja kyselivät että "TÄÄKÖ muka on se arka kissa?". Se hyöri kovasti meidän jaloissa ja selitin, että se arkailee kovasti käsiä ja ensin sen täytyy antaa itse tulla haistelemaan sormea. 7- vuotias ehti hipaista Debiä selästä ja hihkaisi "KERKESIN!", muttei Debi siitä traumatisoitunut vaikka hilpaisikin vikkelästi karkuun. Seuraava askel oliskin varmaan, että saatais ihan pikkumuksuja kylään - Sellaisia alle 6- vuotiaita - mutta lähipiirissä ei taida niin pieniä olla. Viitsiskö joku diilata pari...

Eniten taisin jänskäillä Mossen suhteen. Sen edellisestä lapsikontaktista oli monta monta vuotta eikä se ollut kovin positiivinen. Silloisen kämppiksen sukulaislapsi lukisti sen ja itsensä kylppäriin, ja Mosseparka oli tietysti peloissaan. Koputtelin oveen huolestuneena kun muksu alkoi kailottamaan: "IIK! HYI! TUHMA KISSA RAAPII! MINUN TÄYTYY NYT RANKAISTA SINUA!". Kun ovi vihdoin suostuttiin avaamaan, Mosse oli lyttääntynyt kauhusta kankeana pesukoneen päälle seinää vasten, tassut ojossa ja häntä viuhuen. Onneksi kumpikin säilyi ehjänä.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Pienenpieniä rapsutuksia

Pitipä heti tulla raportoimaan - Debi antoi rapsuttaa itseään leuan alta. Maitonapin siivellä tietysti mutta silti! Parasta koko spektaakkelissa oli se ilme. Tavallaan järkyttynyt, tavallaan hullaantunut, tavallaan hämmentynyt. "Kamalaa! Eiku oho, tuntuukin aika kivalta". Lopetin kuitenkin hyvissä ajoin etten vaikuttaisi neidin mielestä röyhkeän tungettelevalta.

Päivällisen tarjoilemisen yhteydessä pääsee ehdottomasti parhaiten hipelöimään Debiä. Sen turkki on hirmuisen pehmeä, ja vaikka se onkin pieni rimpula roikkumahalla varustettuna niin yleiskunto on selvästi tosi hyvä.

Huomenna meille tulee lapsia kylään. Lasten seura on meidän omille kattiloillemmekin melkoisen harvinaista joten mielenkiintoista tulee olemaan.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Petipuuhia.

Eilen aamulla Debi tuli viimeinkin sänkyyn oikein kunnolla oleilemaan. Se etsiskeli sopivaa paikkaa jalkopäässä ja parkkeerasi sitten jalkojeni päälle. Mosse ei ole mikään kainalossa nukkuja joten Iines on saanut tähän asti pitää sängyn ja siinä nukkuvat unenlämpöiset ihmiset jotakuinkin omana reviirinään. Se ei siis järin ilahtunut kun Debi lähti pian tunnustelemaan voisiko sekin kenties tulla mahan päälle, vaan latasi kaksin tassuin Debiä naamatauluun. Lopputulos oli että molemmat häipyivät.

Mutta olen silti otettu moisesta luottamuksen osoituksesta!