Pahoittelen raportointikatkosta jälleen kerran!
Lasten kyläily meni oikein hyvin, minä se taas vaan turhia hermoilin. Itse asiassa muksut katsoivat hämmästyneinä Debiä ja kyselivät että "TÄÄKÖ muka on se arka kissa?". Se hyöri kovasti meidän jaloissa ja selitin, että se arkailee kovasti käsiä ja ensin sen täytyy antaa itse tulla haistelemaan sormea. 7- vuotias ehti hipaista Debiä selästä ja hihkaisi "KERKESIN!", muttei Debi siitä traumatisoitunut vaikka hilpaisikin vikkelästi karkuun. Seuraava askel oliskin varmaan, että saatais ihan pikkumuksuja kylään - Sellaisia alle 6- vuotiaita - mutta lähipiirissä ei taida niin pieniä olla. Viitsiskö joku diilata pari...
Eniten taisin jänskäillä Mossen suhteen. Sen edellisestä lapsikontaktista oli monta monta vuotta eikä se ollut kovin positiivinen. Silloisen kämppiksen sukulaislapsi lukisti sen ja itsensä kylppäriin, ja Mosseparka oli tietysti peloissaan. Koputtelin oveen huolestuneena kun muksu alkoi kailottamaan: "IIK! HYI! TUHMA KISSA RAAPII! MINUN TÄYTYY NYT RANKAISTA SINUA!". Kun ovi vihdoin suostuttiin avaamaan, Mosse oli lyttääntynyt kauhusta kankeana pesukoneen päälle seinää vasten, tassut ojossa ja häntä viuhuen. Onneksi kumpikin säilyi ehjänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti