Ketkujen metkut.

Debillä oli eilen rankka ilta.
Kaikilla kissoilla tuntui olevan joku yleinen känkkäränkkyys meneillään. Mossella on tapana leikkiä toisinaan vähän turhan rajusti mutta tällä kertaa se innostui runttaamaan ilmeisesti niin kovasti että Debiin sattui, nimittäin havahduin kirjan äärestä kiukkuiseen rääkäisyyn. Kun menin katsomaan, Debi kyhjötti nojatuolin takana ja Mosse puuskutti lähistöllä hengästyneenä. Iltaraksuja antaessani Iines vuorostaan heittäytyi ilkimykseksi. Debi oli omalla kupillaan ja Iines omallaan mutta viimeksimainittu oli tilanteeseen tyytymätön ja lätkäisi Debiä kipakasti otsikkoon. Onneksi Debi uskaltautui hetken päästä takaisin syömään eikä mitään vahinkoa tapahtunut.
Voi hyväntahtoista raasua kun joutuu välillä sietämään näitä meidän ketkujen metkuja...

Jalat ovat jo Debille täysin ok. Minä saan mm. harppoa koipieni kanssa sen yli ja vierestä miten tykkään eikä lattialla säkkituolissa lekottelevan miehenkään jalkojen kohdalla tehdä enää mitään kilpajuoksuspurttia. Välillä saa kyllä olla askelten kanssa varovainen kun Debi on kova kiehnäämään ja muutaman kerran ollaan jo meinattu mennä umpisolmulle.

Testasin eilen uutta kikkaa käsiin totuttamisessa. Aina kun sormi hipaisi Debin naamaa, se sai heti maitonapin. Eli, käsi on ok koska sitä seuraa positiivinen asia. Ainakin toivottavasti. Tätä täytyisi kyllä harjoittaa todella paljon että se alkaisi oikeasti toimia. We'll see...