Jonkin aikaa sitten ajattelin pitkästä aikaa testata netistä löytyvien kissaäänien vaikutusta noihin. Olen niillä aikaisemmin "viihdyttänyt" vain Iinestä ja Mossea, Debiä siis en. No, olipahan viihdettä kertakaikkiaan. Sitä olisi tietysti voinut valita ajankohdan vähän paremmin, eikä niin että kattilat ovat päivänokosilla kuka missäkin... Sillä sekunnilla kun ensimmäinen kissakarjaisu kantautui kaiuttimista, Debi pomppasi säikähtäneenä verhon takaa lattialle. Iines näytti ainoastaan hämmentyneeltä ja Mosse tuli kiertelemään tietokoneen ympärille kiinnostuneena, niin kuin aiemminkin.
Tämän jälkeen Debi kyykötti olohuoneen pöydän alla loppupäivän eikä suostunut tulemaan pois edes herkuilla houkutellen. Ja kun se viimein uskalsi lähteä liikkeelle, se kierteli joka nurkan läpi etsien jotain vierasta otusta. Se vaikutti luulevan että tämä outo rääkyjä on suuttunut nimenomaan sille. Voi raasua kun joutui höselön emännän päähänpiston uhriksi.
Tässä linkki, suosittelen olemaan soittamatta ensimmäisiä "angry"- nimettyjä ääniä ensimmäisenä... ;)
http://www.pawsonline.info/feline_sounds.htm
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kiitos linkistä! Jostain kumman syystä meillä eniten reagointiin pienten kissanpentujen maukumisiin. Ensin äänet eivät kiinnostaneet laisinkaan, mutta vauvojen miu'unnan jälkeen oltiin muistakin äänistä huomattavasti kiinnostuneempia. :)
Lähetä kommentti