Debushka.

Debin viikko on mennyt leppoisasti muikkuja mutustellessa ja Mossen kanssa painiessa. Se onkin hyvä vastus isolle kattimaakarille, sillä se on tosi ketterä ja nopealiikkeinen. Onneksi sentään kaikki leikkituokiot eivät päädy Mossen osalta mihinkään epätoivoisiin nylkytyksiin - Se johtuukin varmaan siitä että Debillä on omanarvontunto kohdillaan eikä se anna runtata itseään ihan miten vain.

Raapimapuuhun kapuaminen sujuu jo aiempaa vikkelämmin. Sen sijaan ollaan pistetty merkille ettei Debi hyppää koskaan kovin korkealle. Matalaa ikkunalautaa korkeammalle se ei hyppää muuta kuin tasojen kuten nyt vaikka tuolien kautta. Omat kissat loikkaavat usein korkeahkon lipaston kautta hattuhyllylle torkkumaan mutta Debi jää alas kuikuilemaan hämmästyneenä eikä näytä edes harkitseva yrittämistä. Voihan olla - taas kerran - että se on vain varovainen, mutta katsellaan... Olen kyllä ennenkin kuullut kissoista jotka eivät vaan osaa/pysty hyppäämään korkealle.

Tajusin tänään että Debi ei ole hajottanut vielä mitään (öhmh... *kopkop). Mitään ei ole esimerkiksi pudonnut ja se ei vaan tee mitään jekkuja, mitä nyt kännykän laturin piuhaa järsii aamuisin. Eipä tuollaiselle lautassilmäiselle kaunosielulle voisikaan hermostua, varsinkin kun toisesta huokuu miten se vaan tahtoo olla mahdollisimman kiltti. Kilttikilttikiltti.