Mielestäni ruokailevissa eläinporukoissa on jotain hirveän sympaattista ja otinkin kuvan miltä se mutustelutuokio meillä näyttää (kupposissa oli tuolla kertaa seitiä).
Välillä iskee pieni huoli että mahtaako Debillä olla tylsää kun omat naukulaisemme nukkuvat niin paljon. Iines on vain reilu vuoden Debiä vanhempi mutta on silti kova tyttö laiskottelemaan ja purkaa energiaa mieluiten iltamyöhällä kun taas Debi ottaa pikkutirsoja pitkin päivää. Eipä tuo kuitenkaan tunnu olevan ikävissään - Päinvastoin - Mutta parhaiten osaan kuvitella Debin kotiin jossa on villi, mahdollisesti sitä nuorempi kissa tai useampi. Debin suhtautumisesta koiriin ei muuten ole mitään tietoa.
Suhtautumisessa silittämiseen on tapahtunut jälleen pientä parannusta - Neiti ei spurttaa enää käden alta pois yhtä pikaisesti vaan siinä ehtii koskettaa jo muutakin kuin hännäpäätä. Sänkyyn Debi ei ole vielä uskaltautunut mutta aamulla ruokaa odotellessa se käy selvästi mielessään painia, hyppäisikö tuonne kinuamaan vai ei.
Avomies teki hauskan huomion; Debin kiipeäminen kiipeilypuuhun on melko kömpelöä. Omat katit ottavat kunnon spurtteja korkeuksiin mutta Debi kiipeää varovaisen harkitsevasti ja tasoille noustessaan se näyttää lähinnä murrosikäiseltä koululaiselta joka ähertää itsensä telinevoimistelupukille ensimmäistä kertaa. Eläinsuojeluyhdistyksen tiloissakin oli kyllä kiipeilypuu, joten Debi lienee vaan sellainen varovaisempi luonne. (En kyllä tiedä voiko ovenkarmia pitkin katonrajaan kiipeävää tyyppiä kutsua varovaiseksi......)
2 kommenttia:
Jösses mikä jättiläinen tuo oikeanpuoleinen on!
Se on! On siinä tietysti lievää ylipainoa mutta on kyllä rakenteeltaan semmoinen vahva pötikkä ja aika ketteräkin.
Lähetä kommentti