Tasaista menoa.

Olemme tulleet tasaiseen vaiheeseen!
Mitään erityistä ei siis ole tapahtunut suuntaan tai toiseen. Olen viikonlopun reissussa mutta avomies hoitaa tuota tiimiä kotona, ja toivoisinkin että palatessani olis jotain jänniä kuulumisia.
Debi söisi kyllä melkein mitä vaan. Puolisko sanoikin että Debin tekee liikuttavaksi mm. se, että omien kissojemme nirsoillessa milloin mistäkin Debi ottaa kyllä ilolla vastaan kaiken. Ja meidän mielestä se todella näyttää iloiselta; "No minä otan jos nuo kerran ei!".

Itselleni onkin alkanut tulla sellaisia hellyydenpuuskia ja mieli tekisi vaan rutistaa Debiä, mutta hillitsen itseni koska se nyt olisi vihovimeisintä mitä kannattaa tehdä. En tiedä tuleeko Debistä koskaan kissaa joka tulee syliin mutta se on ollut niin urhea ja edistyksekäs että mitä vaan voi tapahtua, uskon niin.

Iineksellä on kova työ kuningattaren paikkansa todistamisessa. Muuten neiti on oikein hyväkäytöksinen mutta on tehnyt silloin tällöin ruman tempun - Se tulee hellämielisesti ITSE puskemaan Debiä kunnes sekunnin kuluttua latasee tassulla raasua otsikkoon niin että kuuluu "PÄTS!". Tänään Iines ei ole onneksi ainakaan minun nähteni tehnyt sitä kertaakaan ja luulisi moisen loppuvan kokonaan jossain vaiheessa. Periaatteena onkin että ei puututtaisi kissojen välisiin pöhinöihin kun ne ovat tuommoista pehmotasoa.

Tietoisku: Debin suosikkisapuska on pakasteseiti. Ensi viikolla ajattelin kokeilla miten maksa menee kaupaksi, se kun noiden omien kattiloiden suurta herkkua.

P.S Kiitos kuvatoiveesta! Debi on niin liukas liikkeissään että välillä sen kuvaaminen on älyttömän vaikeaa, varsinkin ilman sitä saamarin salamaa. Tässä olis kuitenkin muutama otos.