Autolla taitettu Kouvola-Lappeenranta- väli meni hyvin. Debi nukkui boksissaan mutta auton pysähtyessä maukaisi pari kertaa vaativasti ja töllisteli ihmeissään autoa boksin raoista. Kotona eteisessä maukuminen vasta yltyikin, varsinkin nähdessään meidän omat kattilat. Se oli selvä morjestus.
Boksista päästyään Debi suuntasi suoraa päätä kirjahyllyn taakse ja paketoi itsensä sinne ilmiömäiseen asentoon. Yritin pehmoisesti löpisten selittää sille että olis meillä mukavampiakin paikkoja kuten vaikka auki oleva lakanakaappi, mutta tyttö piti päänsä.
Mossea ja Iinestä tuollainen mystinen piilottelija kiehtoi tietysti kovasti ja kävivät välillä hiippailemassa ja haistelemassa kaapin edustalla. Iines taisi vähän sähistäkin mutta palasi aina uudestaan hämmästelemään tulokasta.
Laitoin yöksi huoneeseen hiekkalaatikon, vesikupin ja raksuja, ja oven kiinni.
Aamulla omat kissat olivat liimanneet nenänsä oveen ja halusivat innokkaasti päästä suljettuun huoneeseen. Debi olikin vaihtanut paikkaa - Lakanakaappi oli kelvannut. Siellä perällä se kyhjötti ja tuijotti meitä isoilla pyöreillä silmillään. Tarjosin sille sormen päästä vähän kissanruoan kastiketta ja kelpasihan se. Debi pelkää kättä kovasti, mutta eläintalon hoitajan mukaan antaa kyllä tutun ihmisen vähän silittää jos se vaan ei ehdi huomata kättä ensin. Koska Debi viihtyy toisten kissojen joukossa, toiveena olisikin että nuo omat paijattavat otukset toimisivat sille esimerkkeinä, "Hei tsiigaa nää on ihan jees!".
Mutta takaisin Debi huoneeseen - Ovi on nyt raollaan mutta neiti kyyhöttää patsasmaisesti edelleen piilossa, jälleen sulloutuneena sinne hyllyn taakse. Lupaan lisätä kuvia myöhemmin, ihan näin alkuvaiheessa en raaski ahdistella toista kameralla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti