Debi tuntuu olevan koko ajan kovasti jotain vailla. Se onkin alkanut puskea vimmatusti, ja puskisi mielellään rajusti myös noita omia kattejamme mutta ne tuppaavat hämmentymään näin aikaisista kiintymyksenosoituksista.
Olin aluksi siinä luulossa, että Debi on hyvin hiljainen mutta päin mäntyä meni - Milloin se kurnuttelee, milloin mouruaa ja jollottaa kumeasti, muutamat lokkien kääkätystä muistuttavat äänetkin on päästetty mutta useimmiten se ihan vaan maukuu - Loud and clear. Etenkin parvekkeen verkon läpi kurkkiessa täytyy huudella kovaa.
Ruoka maistuu aika mukavasti, etenkin jauheliha, kun taas raksut ei ole kiinnostaneet läheskään siinä määrin mitä omat kissat niitä rohmuaisi. Aluksi Debi tungeksikin ruokapaikalla kuin nälkäinen lapsi mutta saatuaan muilta ruokailijoilta ruotuunpistävät läpsäisyt kunnioittaa kyllä niiden ruokarauhaa. Debi onkin sovittelevan oloinen luonne eikä se missään nimessä haasta riitaa, leikkiinkutsutkin on kilttejä vihjailuja. Se taitaa tietää olevansa nuorimmainen.
Kohtapuoliin kun me ihmiset on menty unille, on odotettavissa päätöntä ravaamista. Ainakin viime yönä Debi ja Iines löysivät yhteisen harrastuksen eli toistensa jahtaamisen vuoronperään. Onneksi neliöitä piisaa, muuten olis kissanmuotoisia reikiä seinissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti